Miten kehossa olemisen taidon saa osaksi arkea?

Toivotko, että osaisit säännöllisemmin pysähtyä kuuntelemaan itseäsi? Mietitkö, miten oppisit löytämään takaisin siihen seesteiseen olotilaan, jonka esimerkiksi joogaharjoitus tai kunnon loma parhaimmillaan tuottaa?

Tunnistat ehkä, miltä tuntuu sellainen levollisuus, jossa on tilaa erilaisille elämän asioille, kykyä kohdata erilaiset tunteet ja ajatukset ilman että ne suistavat täysin pois raiteiltaan. Miten tällaista tasapainoa voisi löytää omassa arjessa helpommin?

Kehon kuuntelu on taito, joka kehittyy harjoittelemalla, ihan niin kuin mikä tahansa taito. Tässä blogitekstissä kerron kokemuksiani siitä, miten säännöllisessä harjoittelussa voi päästä alkuun.

Harjoituksen esteet

Meillä on usein hyviä aikomuksia. Teemme ehkä lupauksia: nyt aloitan! Tästä lähtien joka aamu joogaan, meditoin tai teen stressinhallintaharjoitteita. Mutta miten hyvän aikeen saisi toteutumaan käytännössä?

Monella saattaa olla ajatus, että joogaharjoituksen tulisi kestää vähintää puolitoista tuntia, koska se on usein joogatunnin pituus joogastudioilla. Tai että meditoida pitäisi istuen ja vähintään 30 minuuttia kerrallaan.

Voi olla myös ajatuksia siitä, että pitäisi herätä tekemään harjoitus tiettyyn aikaan eikä sitä ennen saisi syödä. Lisäksi harjoituksessa pitäisi ehtiä tehdä tietyt asiat, että se olisi täydellinen.

Pitäisi myös olla hyvä ja rauhallinen tila harjoitukselle. Missä ihmeessä harjoituksen oikein voisi tehdä, kun kotoa ei tunnu löytyvän mistään rauhaa? Siellä on ehkä sekasotkua ja muita perheenjäseniä, kenties pieniä lapsia.

Itselläni on pitkä kokemus aamuvirkuista lapsista, jotka aina heräsivät aikaisin. Jos yritin päästä ylös ennen heitä, he takuuvarmasti havahtuivat siihen, että nousin sängystä.

Paras harjoitus on tehty harjoitus

Tässä tuli jo lueteltua monta “pitäisi”-ajatusta, jotka saattavat johtaa siihen, ettei harjoitusta tule koskaan tehtyä. Se tuntuu aina liian vaikealta sovittaa omaan arkeen.

En vähättele lainkaan ulkoisia esteitä. Tiedän hyvin, miten haastavaa on varsinkin pikkulapsiperheessä löytää hetkeä, jossa omaan harjoitukseen voisi edes jollain tavalla antautua.

Oma kokemukseni kuitenkin on, että merkittävimpiä ovat sisäiset esteet – juuri nuo ajatukset siitä, minkälainen harjoituksen pitäisi olla, mihin aikaan ja millaisessa paikassa sen pitäisi tapahtua tai mitä siinä pitäisi saavuttaa.

Itse sain tehtyä joogaharjoituksesta osan päivittäistä elämääni sitten, kun olin tietoisesti päästänyt irti kaikista näistä vaatimuksista. Hyväksyin sen, että joogaharjoitukseni on nyt sellaista, mikä on omassa elämäntilanteessani mahdollista.

Lopulta ei ollut väliä sillä, oliko minulla omaa rauhaa ympärillä vai teinkö harjoitusta olohuoneen lattialla sohvan ja telkkarin välissä, kun lapsi katsoi Pikku Kakkosta tai ajeli leikkiautoilla pitkin selkääni ja raajojani, kun olin alaspäin katsovan koiran asennossa.

Paras harjoitus on aina se harjoitus, joka tulee tehtyä.

Miia Toikka

Pienikin toistuva harjoitus palkitsee

Joogaharjoitus hiipi osaksi elämääni siten, että jostain tuli kimmoke kokeilla uudestaan jotakin asanaa tai liikettä, jota oli tehty joogatunnilla. En siis tehnyt “kokonaista” harjoitusta, saatoin vain tilaisuuden tullen asettua hetkeksi johonkin asentoon, vaikkapa lepäämään.

Seuraavassa blogitekstissä annan ehdotuksia lyhyistä harjoituksista, joita voi tehdä juuri silloin, kun tuntuu ettei ole aikaa eikä tilaa tehdä “kunnollista” joogaharjoitusta.

Kun ripottelet pieniä harjoituksia päivääsi, voit luottaa siihen, että alat vähitellen huomaamaan muutoksia kokemuksessasi. Toistuvan, lyhyenkin harjoituksen myötä alkaa tulla helpommaksi löytää takaisin levolliseen olotilaan.

On tieteellisesti tutkittua, että meditaatio – samoin kuin meditatiivinen liike – vaikuttavat aivoihin ja hermoston toimintaan. Aivot muokkautuvat sen myötä, mitä teemme ja mitä ajattelemme.

Kun alat lisäämään arkeesi uusia elementtejä, opetat itseäsi toimimaan uusilla tavoilla. Myös aivosi oppivat uuteen, ja siten harjoituksesta tulee helpompi ja luontevampi osa elämää.