Törmäsin ensimmäisen kerran Inner Development Goals -aloitteeseen alkuvuodesta 2022 Sitran webinaarissa, jossa oli puhumassa eräs IDG-aloitteen alkuunpanijoista, Tomas Björkman. Pystyn yhä palaamaan siihen innostuksen tunteeseen, jonka IDG:eihin tutustuminen minussa herätti.
Kuin olisin saanut luvan puhua entistä vakaammin äänenpainoin siitä, minkä olin tunnistanut tärkeäksi: kuinka kestävän tulevaisuuden edistäminen ja ihmisen henkinen kasvu liittyvät toisiinsa. Vihdoin arvovaltaiset tahot – mukana useita johtamis- ja organisaatiotutkimuksen huippunimiä – olivat luoneet yhteisiä käsitteitä aiheelle, jonka parissa oma mieleni oli askarrellut jo pitkään.
IDG-aloitteen tarkoitus on nostaa esiin kestävän kehityksen inhimillinen ulottuvuus: jotta saisimme aikaan todellista muutosta kohti kestävämpää maailmaa, tarvitsemme ajattelu- ja suhtautumistapojen muutosta ja vahvistusta henkiseen muutoskykyymme. Tarvitsemme siis myös ihmisen sisäistä kehitystä.
IDG:t eli sisäisen kehityksen tavoitteet tarjoavat viitekehyksen sisäisen muutoskyvyn kehittämiselle. IDG:t sisältävät 23 muutostaitoa, jotka on jaettu viiteen ulottuvuuteen. Tässä blogitekstissä avaan IDG-viitekehyksen taustaa ja pohdin, mitä sisäisen kehityksen tavoitteet tarkoittavat kestävän kehityksen johtamiselle ja asiantuntijatyölle.
IDG-aloitteen tausta
Tällä hetkellä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Sustainable Development Goals, SDGs) toteutus laahaa pahasti jäljessä sovitusta aikataulusta. Erilaiset kestävyyshaasteet maailmassa – ilmastonmuutos, luonnon köyhtyminen, sodat, konfliktit ja eriarvoisuus – näyttävät muodostavan vuosi vuodelta monimutkaisemman vyyhdin. Tarvitsemme näihin haasteisiin uusia taloudellisia, poliittisia ja teknologisia ratkaisuja. Tietoa tarvittavista ratkaisuista onkin jo runsaasti, mutta niiden käyttöönotto ei etene riittävällä vauhdilla ja päämäärätietoisuudella.
Kestävyystutkimuksessa on aivan viime vuosina noussut esiin uusi näkökulma: emme saa muutettua yhteiskunnallista kehitystä kestäväksi, ellemme käännä katsettamme myös sisäänpäin ja kulttuuriseen ulottuvuuteen (ks. Wamsler ym. 2021). Nykyinen kestävyyskriisi on heijastumaa siitä, että olemme erkaantuneet yhteydestä itseemme, toisiimme ja luontoon, jonka osasia olemme. Sen sijaan että tunnistaisimme tämän elintärkeän yhteyden arvon ja toimisimme sitä kunnioittaen, on vallitseva suhteemme itseemme, toisiimme ja luontoon välineellinen, hyötyjä ja ulkoisia saavutuksia korostava.
IDG-aloitteen taustalla on ajatus, että elämme parhaillaan suurta murrosvaihetta, jossa yhteiskuntamme muuttuvat perustavanlaatuisesti. Kyseessä on vastaavanlainen mullistus, joka koettiin 1800-luvulla, kun teollistumisen myötä tapahtui siirtymä agraariyhteiskunnasta moderniin yhteiskuntaan.
Tomas Björkman on yhdessä Lene Rachel Andersenin kanssa kirjoittamassaan kirjassa The Nordic Secret tarkastellut, millä tavoin Pohjoismaissa tapahtui se maailmankuvan ja ajattelutapojen muutos, joka mahdollisti modernin hyvinvointivaltion kehittymisen. Heidän mukaansa siinä oli keskeisessä asemassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella kukoistanut kansankorkeakoulujen toiminta. Opintojaksot näissä retriittimäisissä “folkhögskolaneissa” muodostivat alustan, jossa nuoret aikuiset yhdessä pääsivät omaksumaan ja luomaan uudenlaisia suhtautumistapoja, kun perinteisiin arvoihin ja maailmankuvaan ei muuttuneessa maailmassa enää voinut nojata.
Kansankorkeakoulujen rooli pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehityksessä kertoo koulutuksen ja sivistyksen merkityksestä yhteiskunnallisessa muutoksessa ja muistuttaa siitä, että ihmisissä on potentiaali sisäiseen kasvuun ja muutokseen. Tästä potentiaalista puhutaan aikuisiän psykologisen kehityksen teorioissa, joissa sitä kutsutaan vertikaaliseksi kehitykseksi. Sen lisäksi, että voimme aikuisina kehittyä “horisontaalisesti” eli omaksua uusia tietoja ja taitoja nykyisen maailmankuvamme sisällä, on meidän mahdollista myös ikään kuin hypätä psykologisessa kehityksessä vertikaalisesti ylöspäin – nousta uudelle ajattelun ja tietoisuuden tasolle, jossa tapamme hahmottaa itsemme ja maailma muuttuvat. Juuri tätä henkisen kasvun mahdollisuutta tarvitsemme nyt, kun ympäröivän yhteiskunnan kompleksisuus on entisestään kasvanut.
Mitä hyötyä sisäisen kehityksen tavoitteista on kestävyystyössä?
Tästä IDG:eissä siis on kysymys: jotta pystymme kohtaamaan nykyiset, yhä mutkikkaammin toisiinsa kietoutuvat kestävyyshaasteet ja löytämään niihin ratkaisuja, täytyy sisäisen kapasiteettimme kasvaa. Kyse on eri asiasta kuin tiedon hankkiminen. Meillä on jo paljon tietoa sekä ongelmista että siitä, miten niitä voidaan ratkaista. Tiedon rinnalle tarvitsemme nyt uudenlaisia suhtautumistapoja. Näitä voidaan kutsua myös metataidoiksi tai muutostaidoiksi.
IDG-viitekehykseen on koottu 23 eri metataitoa, jotka on ryhmitelty viiteen ulottuvuuteen:
- Oleminen – suhde itseen
- Ajattelu – tiedolliset taidot
- Suhde muihin – toisista ihmisistä ja maailmasta välittäminen
- Yhteistyö – sosiaaliset taidot
- Toiminta – muutoksen edistäminen
IDG:eihin kuuluvat taidot eivät ole toisistaan erillisiä, vaan niiden kehittämistä kannattaa ajatella kokonaisuutena. Esimerkiksi läsnäolotaidon vahvistaminen auttaa kehittämään myös näkökulmanottokykyä, tilannetajua, luottamusta, rohkeutta ja luovuutta.
Jokaisesta yksittäisestä IDG-taidosta voisi kirjoittaa oman laajan pohdiskelunsa. Tässä kirjoituksessa pitäydyn kuitenkin viiden ulottuvuuden tasolla. Mielestäni niihin kiteytyy sisäisen kehityksen pääviesti: kun toimimme yhteiskunnallisen muutoksen eteen, on hyvä pysähtyä hetkeksi tunnistamaan, millaisesta tilasta käsin toimimme. Millainen on suhteeni itseeni tässä hetkessä? Entä suhteeni niihin ihmisiin, joiden kanssa pyrin tekemään yhteistyötä tai joihin pyrin vaikuttamaan?
Toisin sanoen: millä tavoin itse olen mukana kuvassa – osana sitä systeemiä, jota pyrin muuttamaan? Tai vielä vahvemmin: millä tavoin itse ehkä estän toivomaani muutosta tapahtumasta? Mikä on työni suurempi päämäärä ja miten voin valita toimintatapani siten, että ne ovat linjassa tämän mission kanssa?
Kaikki kestävyyshaasteiden parissa työskentelevät tietävät, ettei näihin kysymyksiin ole valmiita vastauksia. IDG:t muistuttavat siitä, että eräs kestävyystyön ydinkompentenssi onkin juuri epävarmuuden sietäminen – eräänlainen kompleksisuuden kannattelun taito. Monta konfliktia voisi olla vältettävissä, jos osaisimme yhdessä asettua ei-tietämisen tilaan ja keskittyä kuuntelemaan toisiamme tarkemmin. Tällöin myös uudenlaisille, luoville ratkaisuille voisi tulla tilaa syntyä ja kehkeytyä.
Mielestäni IDG:eiden viesti on myös toivoa ja voimaa antava. Emme ole erillisiä vaan osa laajaa suhteiden verkostoa – siten meillä jokaisella on myös mahdollisuus vaikuttaa kokonaisuuteen omalta pieneltä osaltamme. Myöskään oma hyvinvointimme ei ole erillinen eikä mitätön asia, vaan osa kokonaisuutta. Se miten kohtelemme itseämme, heijastuu ihmisiin ympärillämme ja vaikuttaa siihen, millaisia mahdollisuuksia muutokselle luomme.
IDG-taidot eivät ole ihmisten sisäsyntyisiä ominaisuuksia vaan nimenomaan taitoja, joissa me kaikki voimme harjaantua – ja joissa kukaan ei voi olla täydellinen. Kyse ei myöskään ole vain yksilöiden taitavuudesta tai taitamattomuudesta, sillä me olemme ja toimimme aina suhteessa toisiimme. Jokainen voi aloittaa itsestään, mutta IDG-taitojen kehittäminen on vahvasti yhteisöllinen muutosprosessi, joka parhaimmillaan johtaa organisaatioiden toiminnan muutokseen ja kulttuuriseen kestävyysmurrokseen.
Mitä IDG:t voivat tarkoittaa käytännössä?
IDG-aloite perustettiin Ruotsissa vuonna 2020, ja siinä on mukana kansainvälinen joukko tutkijoita sekä yritysmaailman, kansalaisyhteiskunnan ja kasvatus- ja kulttuurialan vaikuttajia, joita yhdistää halu nostaa sisäisen muutoksen tarve kestävän kehityksen agendalle. Aloite on luonteeltaan avoin ja viestinnällinen. Tarkoitus ei ole luoda yhtä oikeaa sisäisen kehityksen mallia, vaan toimia keskustelun avauksena ja tuoda yhteen erilaisia toimijoita, jotka jakavat näkemyksen sisäisen transformaation merkityksestä.
Tällä hetkellä maailmanlaajuisessa IDG-verkostossa on mukana jo yli 550 kansallista hubia. Kuka tahansa voi liittyä mukaan IDG-liikkeeseen esimerkiksi tilaamalla uutiskirjeen ja osallistumalla erilaisiin verkkotapahtumiin. IDG-nettisivuilta löytyy inspiraatiota ja virikkeitä sekä konkreettisia työkaluja ja materiaaleja, joita voi vapaasti ottaa käyttöön omaan työhön itselle soveltuvalla tavalla.
IDG:eiden tarkoitus on viitoittaa tietä kestävämpään tulevaisuuteen. Kun SDG:t eli kestävän kehityksen tavoitteet kertovat, mitä muutoksia maailmassa olisi tehtävä, näyttävät IDG:t puolestaan, miten nämä muutokset voidaan saada aikaiseksi.
Tätä kaikkea IDG:t voivat olla käytännössä:
- näkökulma, joka tuo ihmisen mukaan kestävyysmurroksen kuvaan eri tavalla kuin yleensä,
- keskustelun avaaja, joka mahdollistaa puhumisen sellaisista työn tekemisen ulottuvuuksista, joista ei usein ole tapana kestävän kehityksen asiantuntijoiden kesken,
- käsitteitä, joiden avulla voidaan tiimissä/työyhteisössä luoda yhteisiä käytäntöjä tukemaan sitä, että päämäärä pysyy työssä kirkkaana ja toimintavat tukevat siihen pääsemistä,
- keinovalikoima rakentaa työssä yhteyttä itseen, toisiin ja jaettuun missioon.
Kestävä muutos lähtee meistä itsestämme: siitä, miten toimimme ja miten kohtaamme toisemme. Kyse on tiedostamisesta ja tietoisesta muutoksesta, johon IDG:t tarjoavat oivalliset puitteet.
