Jotta maailma muuttuisi, tarvitaan myös yksilöiden sisäistä muutosta
Kuinka yksilön sisäinen kasvu ja kestävän tulevaisuuden edistäminen liittyvät toisiinsa? Nämä aiheet nähdään monesti toisistaan erillisinä ja asetetaan joskus jopa vastakkain. Ikään kuin itsetuntemuksen ja tietoisuustaitojen kehittäminen olisi ylellisyyttä, johon meillä ei ole varaa, kun maailma on liekeissä.
On totta, että yhteiskunnallisten muutosten aikaansaamiseksi yksilötason ratkaisut eivät riitä, vaan siihen tarvitaan ihmisten yhteistä toimintaa.
Sisäinen tilamme – konkreettisesti esimerkiksi se, missä tilassa hermostomme on – vaikuttaa kuitenkin ratkaisevasti siihen, miten havaitsemme maailmaa, millaiseen toimintaan kykenemme ja millaisia yhteistyösuhteita muihin luomme.
Lopulta myös yhteiskunnalliset muutokset lähtevät liikkeelle yksilöistä. Mikään muutos ei voi tapahtua ilman, että joku jossakin toimii toisin kuin ennen.
Väitänkin, että meidän kannattaisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, miten tämä toisin toimiminen olisi mahdollista. Kyvyllämme luoda yhteys itseemme ja toisiimme on ratkaiseva merkitys siinä, millaista tulevaisuutta rakennamme.
Minulle tämä näkökulma tuo myös toivoa: vaikka emme yksin voikaan muuttaa maailmaa, on sillä, miten olemme ja miten kohtaamme toisemme ihmisinä, todellista merkitystä.
Rakenteet muuttuvat, kun yksilöt toimivat toisin
Yksittäisen pienen ihmisen näkökulmasta globaalisti vaikuttavat, makrotason ilmiöt ja rakenteet näyttävät helposti kasvottomilta ja etäisiltä, eikä niihin tunnu olevan vaikuttamisen mahdollisuuksia.
Myös nämä rakenteet koostuvat kuitenkin ihmisten toiminnasta – monista päätöksistä, teoista ja valinnoista, joita yksittäiset ihmiset erilaisten yhteisöjen jäseninä tekevät.
Oma ammatillinen taustani on globaalin kestävän kehityksen edistämisessä. Olen työskennellyt kehityspolitiikan asiantuntijana YK:lla, ulkoministeriössä ja kansalaisjärjestöissä. Näissä rooleissa olen päässyt osallistumaan moniin keskusteluihin ja prosesseihin, joissa vaikuttamisen kohteina ovat olleet makrotason taloudelliset ja poliittiset rakenteet.
Nykyisessä työssäni työnohjaajana ja valmentajana taas huomioni kiinnittyy pitkälti mikrotason ilmiöihin, ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja yksittäisten ihmisten kokemuksiin.
“Sisäistä muutosta ei voi erottaa ulkoisesta muutoksesta. Olemme itse osa sitä systeemiä, jota pyrimme muuttamaan. Tarvitsemme tietoisuutta omasta sisäisestä tilastamme, kun työskentelemme ulkoisen muutoksen eteen.”
Koen, että tarkastelukulman vaihdoksen myötä ymmärrykseni systeemisyydestä on syventynyt. Näen selkeämmin, miten mikrotason ilmiöt – esimerkiksi vuorovaikutuksen laatu ja ryhmädynamiikka – osaltaan tuottavat makrotason rakenteita ja vaikuttavat niihin.
Samoin se, mikä näkyy makrotasolla, toistuu yksilöiden välillä ja heidän sisäisessä kokemuksessaan. Esimerkiksi yhteiskunnalliset arvoasetelmat sukupuoleen, rotuun ja etnisyyteen liittyen heijastuvat arjen vuorovaikutustilanteisiin ja ihmisten tunteisiin.
Nykyisin ajattelenkin, ettei sisäistä muutosta voi erottaa ulkoisesta muutoksesta. Olemme itse osa sitä systeemiä, jota pyrimme muuttamaan. Sisäinen tilamme vaikuttaa aina ympäristöömme ja toisiin ihmisiin – useimmiten tiedostamattomalla tasolla. Siksi tarvitsemme tietoisuutta omasta sisäisestä tilastamme, kun työskentelemme ulkoisen muutoksen eteen.
En tarkoita, että ihmisen pitäisi saavuttaa jokin täydellinen ihannetila. Päinvastoin, kyky olla läsnä omalle sisäiselle kokemukselle, kipukohtineen ja ristiriitoineen, avaa yhteyden ja myötätunnon myös muita ihmisiä kohtaan.
Systeemien kehollisuus
Joogan harjoittajana ja opettajana minua puhuttelee vahvasti vuorovaikutuksen kehollisuus. Koen, että kehollisuuden näkökulma ja sen merkitys tunnistetaan edelleen melko huonosti.
Usein sanotaan, että sanojen osuus kommunikaatiosta on vain kymmenen prosenttia. Mielen kannalta kaikki muu kuin sanat on kuitenkin hahmotonta ja näkymätöntä – jotakin, mikä on helppo sivuuttaa. Kehoissamme tämä tiedostamaton vaikuttaa silti hyvin konkreettisesti, tavalla, joka ei ole mielemme hallittavissa.
Kehollisuuden näkökulmasta systeemisyys muuttuu abstraktista ajattelutavasta todellisuudeksi, jonka me jokainen todellakin tunnemme nahoissamme.
Ryhmät, joihin kuulumme, muokkaavat meitä hyvin perustavanlaatuisella tavalla. Tämä muovautuminen tapahtuu suurimmaksi osaksi tiedostamattomasti, kehollisella tasolla.
Kun liitymme osaksi uutta ryhmää, meistä tulee osa tämän ryhmän vuorovaikutussysteemiä – me ikään kuin imemme sen itseemme – ja alamme toimia systeemin mukaisesti. Toisaalta me myös itse kannamme ryhmiin mukanamme oman maailmamme ja tunnekuormamme.
Jotta voisimme näissä raameissa toimia toisin ja muuttaa systeemiin kuuluvia toimintatapoja, tarvitsemme riittävää kehollista turvan kokemusta. Ilman sitä hermostossamme viriää puolustusreaktio, joka ajaa meidät hyökkäämään, pakenemaan tai lamaantumaan.
Samasta syystä hyväksyntä ja myötätunto ovat vuorovaikutuksessa hedelmällisempiä lähtökohtia muutoksen edistämiselle kuin vaikkapa pakko ja kritisointi. Turvan kokeminen nimittäin mahdollistaa sen, että voimme avautua uusille näkökulmilla, oppia ja ajatella luovasti.
Sisäisen kehityksen tavoitteet ja muutoskyky
Ilahduttavasti sisäisen kasvun merkitys kestävässä kehityksessä on alkanut viime vuosina nousta keskusteluihin kansainvälisellä tasolla. Suomessa ainakin Sitra on kutsunut yhteiskunnallisia vaikuttajia lisäämään ymmärrystä siitä, mitä yhteiskunnallinen muutoskyky tarkoittaa ja miten sitä voidaan kehittää.
Ruotsista lähtöisin oleva kansainvälinen aloite sisäisen kehityksen tavoitteista, Inner Development Goals, perustuu muun muassa aikuisiän kehityspsykologiaan sekä johtamis- ja organisaatiotutkimukseen.
Aloite nostaa esiin, että tarvitsemme sekä yksilöinä että yhteisöinä uudenlaisia taitoja ja ominaisuuksia, jotta muutos kohti kestävämpää tulevaisuutta ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista olisi mahdollinen.
Koska ulkoinen maailma ja kohtaamamme ongelmat ovat entistä monimutkaisempia, täytyy sisäisen kapasiteettimme kasvaa, jotta kykenisimme vastaamaan niihin.
Kyse ei ole niinkään tarpeesta oppia uusia asioita ja laajentaa tietopohjaa. Meillä on jo paljon tietoa sekä ongelmista että siitä, miten niitä voidaan ratkaista. Tiedon lisäksi tarvitsemme nyt uudenlaisia suhtautumistapoja, joita voidaan kutsua myös metataidoiksi.
Sisäisen kehityksen tavoitteet sisältävät yhteenä 23 taitoa ja ominaisuutta, jotka on jaettu viiteen ulottuvuuteen:
- Oleminen – suhde itseen
- Ajattelu – tiedolliset taidot
- Suhde muihin – toisista ihmisistä ja maailmasta välittäminen
- Yhteistyö – sosiaaliset taidot
- Toiminta – muutoksen edistäminen
Aikuisiän vertikaalisen kehityksen teorioiden kielellä sanoitettuna: tarvitsemme hyppäystä uudelle ajattelun ja tietoisuuden tasolle, jossa tapamme hahmottaa itsemme ja maailma muuttuvat.
“To really change the outer world we first need to shift the inner place that we operate from. This is done by activating deeper sources of knowing.”
Oleminen ennen toimimista
Sisäisen kehityksen tavoitteet tekevät näkyväksi yhden perusongelman, joka toisinaan vaivaa yhteiskunnallista muutostyötä sen eri muodoissa: siirrymme suoraan toimintaan ennen kuin olemme pysähtyneet kunnolla tunnistamaan, mistä on kysymys.
Ihmiselle on tyypillistä reagoida ja toimia defensiivisesti kohdatessaan isoja ja hankalia ongelmia. Puolustusmekanismeja ovat esimerkiksi ongelmien kieltäminen (ei haluta nähdä ongelmia tai myönnetä niiden olemassaoloa), rationalisaatio (päättelemme esimerkiksi, että pieni ihminen tai maa ei voi vaikuttaa isoihin asioihin) ja hyökkääminen (syytämme ongelmista muita).
Sisäisen kehityksen tavoitteiden järjestys muistuttaa, että ennen toimintaa – ja jopa ajattelua! – on hyvä hetkeksi keskittyä olemiseen ja sen tunnistamiseen, mistä sisäisestä tilasta käsin toimimme.
Suhde itseen ja oman sisäisen maailman (kehon, tunteiden ja ajatusten) tunteminen on perusta sille, että pystymme olemaan läsnä ja toimimaan mahdollisimman viisaasti, kun kohtaamme ulkoisen maailman haasteet ja kompleksisuuden.
Olemisen taidot sisäisen kehityksen tavoitteissa:
- Sisäinen kompassi
- Tinkimättömyys ja aitous
- Avoimuus ja oppimisen asenne
- Itsetuntemus
- Läsnäolo
Kaikkien näiden taitojen ytimestä löytyy yhteys omaan kehoon – olemassaolomme biologiseen perustaan. Kehotietoisuus on siten olennainen metataito, joka osaltaan mahdollistaa kestävän tulevaisuuden luomista.
Kehotietoisuutta vahvistamalla voimme harjaantua tunnistamaan ja tiedostamaan meissä itsessämme ja vuorovaikutuksessa viriäviä kehollisia ilmiöitä. Näin saamme tärkeää informaatiota myös siitä laajemmasta systeemistä, jonka osasina toimimme. Tällä tavoin kehollinen tieto täydentää rationaalis-analyyttista ajatteluamme.
Kehotietoisuuden ja läsnäolon taidon kehittymisen myötä saamme myös enemmän valinnan mahdollisuuksia ja vapautta siinä, miten toimimme erilaisissa tilanteissa. Elävä yhteys kehoon toimii sisäisen turvan lähteenä ja auttaa tunnistamaan, mikä meille on aidosti merkityksellistä. Siitä voimme ammentaa itsellemme voimaa ja viisautta tärkeiden asioiden edistämiseen.
Haluaisinkin rohkaista erityisesti yhteiskunnallista muutostyötä tekeviä pysähtymään yksin ja yhdessä pohtimaan, millaisia olemisen ja kohtaamisen tapoja tarvitaan, jotta syvällinen muutos kohti toisenlaista maailmaa olisi mahdollinen.
