fbpx
Toisenlainen tavoittellisuus_kehollinen intentio_lempeä tulevaisuusajattelu

Toisenlainen tavoittellisuus – harjoitus kehotietoiseen orientaatioon

Olipa kyse sitten elämänmuutoksista tai työhön liittyvien muutosprosessien johtamisesta, tavoitteen asettamisen merkitystä korostetaan. Usein sanotaan, että hyvä tavoite on mahdollisimman konkreettinen, rajattu ja selkeä.

Tavoitteet ovatkin tärkeitä, sillä niillä on voimaa ohjata meitä. Mutta millaiset tavoitteet parhaiten tukevat meitä etenemään tärkeäksi koettuun suuntaan?

Tässä blogitekstissä haluan tarjota omaan kokemukseeni perustuvan näkökulman siihen, mitä tavoitteellisuus voi tarkoittaa. Tekstin lopusta löydät myös kehollisen harjoituksen, jonka avulla voit luoda itsellesi lempeän, tietoisen orientaation tulevaisuuteen.

 

Lupa luovuttaa

Innostuin viime syksynä lähtemään mukaan Juoksuklubin audiovalmennukseen. Siinä tavoitteena oli kymmenen viikon ohjelmalla saavuttaa sellainen juoksukunto, jolla pystyy juoksemaan viisi kilometriä putkeen. Sitä ennen en ollut pariinkymmeneen vuoteen käynyt juoksulenkeillä.

Ohjelmaan kuului lenkki kolme kertaa viikossa, ja joka lenkille sain mukaani kuulokkeiden välityksellä valmentajan ohjeistuksen sekä hänen valitsemansa musiikit. Pidin valmentajan tyylistä kovasti, ja ohjelma eteni sopivan hitaasti, niin että keho sai rauhassa tottua juoksemiseen. Alussa juostiin vain parin minuutin pätkiä kävelyn lomassa, ja pikkuhiljaa kasvatettiin juoksun määrää.

Kymmenennen viikon lopussa tuli kurssin päätöksen, “grande finalen”, aika – tarkoituksena oli siis juosta viiden kilometrin lenkki kerralla.

Sain matkan juostua ohjelman mukaisesti – en hampaat irvessä, mutta ei se hirveän hyvältä tuntunut. En siis kokenut varsinaista juoksemisen nautintoa ja flowta. Ajattelin, että ehkä kuntoni ei kuitenkaan ollut vielä kehittynyt sille tasolle, että pitempi yhtämittainen juokseminen olisi tehnyt keholleni hyvää.

Viikon päästä päätin kokeilla 5 km lenkkiä uudestaan. Jo lähtiessä päätin, että minun ei olisi pakko juosta koko matkaa. Lähtisin vain kokeilemaan, miltä juoksu tuntuu, ja juoksisin omien tuntemusten mukaan.

 


Kun sitten annoin itselleni luvan luovuttaa ja edetä omien tuntemusten mukaan, juoksu alkoikin maistua.


 

Oli ihmeellistä huomata, miten kokemukseni muuttui, kun olin ikään kuin antanut itselleni luvan luovuttaa. Pystyin keskittymään itse juoksuun miettimättä matkan pituutta ja sitä, milloin suoritus olisi tehty. Tunnustelin vain, miltä juokseminen tuntui kehossa – ja se toikin minut maaliin saakka kevyesti ja iloiten.

Juoksuklubin audiotreenejä kuunnellessa olin jo huomannut, että ne kohdat, joissa valmentaja tsemppasi perinteiseen tapaan – tiedättehän: “Jaksaa, jaksaa – vielä vähän – hyvin menee” – saivat minut itse asiassa lievästi lannistumaan. Tsemppaaminen nosti minussa pintaan luovuttamisen halun, eteneminen tuntui väkinäiseltä ja ilo katosi. Ainakin silloin, jos oma olo ei ollut sellainen, että todella jaksaisin kovin hyvin sillä hetkellä.

Kun sitten annoin itselleni luvan luovuttaa ja edetä omien tuntemusten mukaan, juoksu alkoikin maistua. Aloin pohtia, että ilmeisesti tarvitsisin kuulokkeisiini valmentajan, joka aina välillä kuiskaisi: “Saat luovuttaa”.

 

Ulkoinen vai sisäinen tavoite?

Ajattelen, että tässä Juoksuklubi-kokemuksessa tuli näkyviin, mikä ero on ulkoisesti annetun ja sisäisesti luodun tavoitteen välillä.

Vaikka olin alunperin itse valinnut lähteä mukaan audiovalmennukseen ja siten ikään kuin omaksunut itselleni tavoitteen juosta viisi kilometriä, silti se ulkopuolisen valmentajan asettamana herätti minussa jossain määrin ristiriitaisia tuntemuksia.

Oikeastaan oma tavoitteeni oli vain saada tuntumaa juoksuun ja oppia ehkä nauttimaan siitä.

Juoksuklubi tarjosi minulle tähän hyvän tuen – ilman valmentajan apua en varmasti olisi saanut pidettyä yllä kolmen lenkin viikkotahtia. Voin lämpimästi suositella Juoksuklubia, jos haluaisit aloittaa juoksuharrastuksen tai kokeilla, miltä juokseminen tuntuu sinun kehossasi.

Kokemukseni pohjalta jäin kuitenkin miettimään, kuinka tärkeitä konkreettiset, ulkoiset tavoitteet – olipa kyse sitten juoksukilometreistä tai muista mitattavista asioista – oikeastaan ovat muutosten aikaansaamisessa.

 

Tavoitteellisuus kehossa

Oletko koskaan pysähtynyt kuulostelemaan, minkälaisia tuntemuksia sana tavoite herättää kehossasi?

Huokaise ulos ja sulje silmät, tunne alusta jolla seisot tai istut. Mitä huomaat kehossasi tapahtuvan, kun sanot sanan tavoite?

Minun kokemuksessani tavoite on terävä, suoraviivainen sana, joka pakottaa menemään eteenpäin. Kehossa se aiheuttaa supistumista ja kiristymistä, lievää ahdistuksen tunnetta. Lihakset jännittyvät, keho valmistautuu toimintaan. Se on sinänsä tarkoituksenmukaista – täytyyhän meidän toimia, jotta pääsisimme tavoitteisiimme.

Jos huomaat samantapaisia tuntemuksia, tunnistat ehkä, että kyseessä on kehon stressireaktio, vaikkakin ehkä lievä. Kehollisesti stressi on kohonnut vireystila, jota tarvitsemme hetkellisesti voidaksemme reagoida yllättävään, mahdollisesti uhkaavaan ärsykkeeseen.

Pitempään jatkuessaan stressi on hyvin epätarkoituksenmukainen olotila suorituskyvyn kannalta. Se vaikuttaa paitsi fysiologiaamme, myös ajatteluumme. Stressitilassa ajatukset kapeutuvat ja noudattavat totuttuja latuja.

Toinen kiinnostava tapa tarkastella tavoitteellisuutta kehossa on tutkia, miten katseen kohdentaminen yhteen tiettyyn pisteeseen vaikuttaa kehoon. Kokeilepa: valitse jokin kohde muutaman metrin etäisyydellä ja tuijota sitä hetken aikaa. Mitä huomaat kehossasi tapahtuvan? Entä jos sitten laajennat katseesi – eli rentoutat silmäsi niin, että näet yhtä aikaa koko edessäsi avautuvan näkymän ja myös sen, mitä on sivuillasi?

Näkökentän kapeneminen on stressireaktioon liittyvä ilmiö. Katseen laajentaminen taas auttaa olemustamme rauhoittumaan niin, että voimme – ihan fysiologisesti – helpommin avautua erilaisille näkökulmille. Olenkin pohtinut, että liian kapeasti rajatut tavoitteet saattavat pahimmillaan kaventaa näkökenttää niin, että todellisten päämäärien kannalta olennaisia asioita jää huomaamatta.

Jotta tekemiseen löytyisi flow ja jotta saisimme toivomaamme kehitystä aikaiseksi, tarvitsemme ennen kaikkea levollisuutta, henkistä liikkumatilaa ja kosketusta siihen, minkä sisäisesti koemme tärkeäksi.

 

Mitä olisi toisenlainen tavoitteellisuus?

Voisiko olla myös toisenlaista tavoitteellisuutta? Olisiko mahdollista edetä kohti päämäärää tai toivottua tulevaisuutta ilman, että tarvitsee pyrkiä ja puskea eteenpäin hampaat irvessä ja koko keho jännittyneenä?

Tavoitteen sijasta käytän yhä useammin sanaa orientaatio tai intentio, aikomus. On hyvä pysähtyä aika ajoin kirkastamaan itselleen, mikä on se suunta, jota kohti haluaa mennä. Usein riittää, että tunnistaa, minkä kokee itselleen tärkeäksi, mitä haluaa vahvistaa tai mille luoda tilaa. Näin voi yhä tietoisemmin alkaa ohjautua omasta sisäisestä orientaatiosta käsin.

Ehkä voisi puhua myös kutsumuksesta – siitä että tunnistaa, minkä kutsun kuulee sisimmässään. Sitten voi pohtia, miten tätä sisäistä kutsumusta voisi elää todeksi omassa arkielämässä ja mitkä konkreettiset teot ilmentäisivät sitä?

Sen sijaan että ponnistelisi kaukana tulevaisuudessa häämöttävän maalin vuoksi, voi joka päivä elää toteuttaen omaa intentiotaan. Niin siitä pikkuhiljaa väistämättä tulee myös ulkoista todellisuutta.

 

Harjoitus – Intention luominen

Seuraavan harjoituksen avulla voit selkeyttää sisäistä kutsumustasi ja luoda itsellesi oman kehollisen intentiosi eli tietoisen orientaation tulevaisuuteen.

  1. Varaa itsellesi hetki omaa aikaa ja rauhallinen tila. Asetu sinulle sopivaan asentoon istuen, seisten tai maaten.
  2. Anna itsellesi lupa rentoutua ja luo yhteys kehoosi: tunne kehon kosketus alustaa vasten, aisti hengityksen liike kehossa ja muut kehon tuntemukset. Voit kuulostella, missä kohtaa kehoa tunnistat levollisuutta ja rauhaa.
  3. Kun kehosi on laskeutunut levolliseen olotilaan, kysy itseltäsi: Mitä toivoisin? Mille haluaisin luoda tilaa? Mitä haluan vahvistaa? Missä haluaisin nähdä muutosta elämässäni?
  4. Kuulostele, millaisia vastauksia kehostasi nousee näihin kysymyksiin. Toivomasi muutos voi liittyä mihin tahansa elämänalueeseen, se voi olla konkreettinen asia tai abstraktimpi olotila.
  5. Kokeile seuraavaksi muodostaa toivomastasi asiasta/olotilasta myönteinen lause, joka on jo totta tässä hetkessä. Esimerkiksi, jos koet helposti stressiä ja haluaisit tavoittaa elämässäsi levollisemman vireen, voisi lauseesi kuulostaa tältä: “Osaan tunnistaa sen, mikä on tärkeää, ja keskittyä siihen.”
  6. Kuulostele, miltä muodostamasi lause tuntuu kehossa. Toista sanat ääneen muutaman kerran ja huomaa niiden vaikutus. Viivy hetken aikaa tässä luomassasi olotilassa ja anna tuntemuksen levitä kaikkiin soluihisi.
  7. Sinun ei tarvitse tietää, miten voisit saavuttaa toivomasi asian/olotilan – riittää kun annat siitä tulla todellisuutta tässä hetkessä kehossasi. Voit ikään kuin ankkuroida tuntemuksen kehoosi.
  8. Kirjoita lopuksi muodostamasi lause paperille ja laita se paikkaan, josta se osuu säännöllisesti silmiisi, esimerkiksi seinälle tai muistikirjan väliin.

Nyt olet luonut itsellesi intention jostakin uudesta, jota kohti haluat mennä. Voit palata intentioosi vaikka päivittäin tai aina kun huomaat joutuneesi siitä erilleen. Rentoudu, toista sanat mielessäsi ja pysähdy tuntemaan niiden vaikutus kehossasi.

 

Intentiosta todeksi

Kehollisen intention luomisen voi käsittää viestiksi alitajunnalle. Kun elät intentiosi todeksi kehossasi tässä hetkessä, ohjelmoit alitajuntasi ohjaamaan sinua eteenpäin kohti toivomaasi tulevaisuutta. Sitten voit rentoutua ja jättää ovet ja ikkunat auki muutoksille.

Totta kai intention toteutuminen edellyttää myös tekoja, joka vievät toivomaasi suuntaan. Et kuitenkaan välttämättä tarvitse konkreettisia tavoitteita ja tarkkoja suunnitelmia – vaikka niilläkin voi välillä olla aikansa ja paikkansa. Olennaista on, että et kiinnity liiaksi ulkoisiin tavoitteisiin, vaan pysähdyt säännöllisesti tarkistamaan suuntaa sisäisestä kompassistasi.

Koska olemme tottuneet toisenlaiseen tapaan hallita todellisuutta ja toimintaamme, voi tällainen orientaatio tulevaisuuteen kuulostaa mystiseltä. Ehkä se saakin olla mystinen, sillä ajatus siitä, että jokin korkeampi voima tai laajempi todellisuus ohjaa meitä, voi auttaa hellittämään kontrollista. Usein ihmeet tapahtuvat juuri hellittämisen myötä.

Toisaalta arkisempi selitys intention toteutumiselle on, että se mihin suuntaamme huomiomme, alkaa kasvaa. Esimerkiksi, kun kiinnostut puutarhanhoidosta, alat nähdä kaikkialla puutarhakasveja, löydät opaskirjoja sekä aiheesta kiinnostuneita ihmisiä.

Intention todeksi eläminen on antautumista prosessille. Se on myös luottamusta: voin ottaa elämältä vastaan sen, mitä toivon ja mitä kohti haluan mennä. Kun sitoudun omaan intentiooni, luon samalla toivomaani tulevaisuutta.