Tarttuiko toisen huono päivä sinuun? Vahvistamalla kehotietoisuuttasi hankit vastustuskykyä huonon ilmapiirin varalle

Astut kokoushuoneeseen, jossa suurin osa kollegoistasi jo odottaa palaverin alkamista. Ilmassa tuntuu leijuvan närkästystä. Huomaat muutaman henkilön istuvan kädet puuskassa, puolittain toisista poispäin kääntyneenä.

Kokouksen aikana tunnet niskasi jännittyvän ja leukaperiesi kiristyvän. Huomaamattasi puret takahampaitasi kevyesti yhteen. Palaverin päätyttyä olosi on levoton. Sydän lyö tiheästi, hengitys on pinnallista, eivätkä ajatukset kulje selkeästi.

Ihmettelet, mistä oikeastaan on kysymys – olithan kokoukseen mennessäsi alun perin virkeä ja rauhallinen, eivätkä käsitellyt asiat olleet sinulle henkilökohtaisesti erityisen hankalia tai stressaavia. Silti nyt tuntuu uuvuttavalta ja vaikealta jatkaa työpäivää. Olet ainakin kunnon tauon tarpeessa.

Kaikilla lienee kokemusta siitä, että tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen. Tässä blogitekstissä kerron, miten se tapahtuu ja miten voit suojautua haitallisilta tunnetartunnoilta vahvistamalla kehotietoisuuttasi.

Empatia on kehollista – testaa itse!

Kaikilla tunteilla on niille ominaiset, objektiivisesti havaittavissa olevat keholliset ilmentymänsä. Tunteet ilmenevät lihasten jänteyden ja rentouden vaihteluna, mikä näkyy kasvojen ilmeinä ja kehon asentoina tai liikkeinä. Eri tunteisiin liittyy myös autonomisen hermoston tuottama kokonaisvaltainen elimistön toimintatapa. Se ilmenee esimerkiksi sydämen sykkeessä, hengityksessä, ihon värissä ja lämpötilassa, ja vaikuttaa myös ajatteluun.

Tunnettu aivotutkija Antonio Damasio esittää hyödyllisen erottelun sanoille emootio (emotion) ja tunne (feeling). Damasion mukaan emootio viittaa siihen ilmiöiden kokonaisuuteen, joka tapahtuu kehossamme. Tunne taas on mielen antama nimitys tälle keholliselle kokemukselle sellaisena kuin aivokuoremme sen tunnistaa.

Mielenkiintoista on, että tietyn ilmeen ja asennon jäljitteleminen saa kehossa aikaan vastaavat autonomisen hermoston reaktiot. Tunteen voi siis tuottaa itselleen ottamalla siihen liittyvän asennon. Tätä voi myös kokeilla kaverin kanssa tai vaivihkaa vaikka työpaikalla:

  1. Keskity ensin hetkeksi tuntemaan oman kehollinen ja tunnetilasi.
  2. Jäljittele sitten tietoisesti kaverisi/kollegasi/asiakkaasi asentoa.
  3. Huomioi, millaisia muutoksia tapahtuu lihaksistossasi ja muissa kehosi tuntemuksissa.
  4. Arvioi tunnetilaasi uudelleen – onko jokin muuttunut?

Sama ilmiö tapahtuu ihmisten välillä vuorovaikutustilanteessa tiedostamattomasti. Jäljittelemme huomaamattamme toistemme ilmeitä ja asentoja, ja tuotamme siten itselleme vastaavan tunnekokemuksen. Tätä kutsutaan keholliseksi empatiaksi tai peilaamiseksi. Aivokuoren peilisolujen arvellaan olevan siinä keskeinen mekanismi.

Peilisolut mahdollistavat myötävärähtelyn

Peilisolut sijaitsevat aivokuoren premotorisessa osassa. Jännittävää niissä on se, että ne reagoivat liikkeisiin paitsi silloin, kun itse liikumme, myös silloin, kun näemme jonkun toisen liikkuvan. Peilisolujen avulla saamme tietoa toisten aikomuksista ja tunnetiloista. Me sananmukaisesti tunnemme toistemme tunteita.

Peilaaminen toimii kaikilla aistikanavilla, ei pelkästään näön alueella. Se saa meidät vastaamaan toisten tunteisiin ja sisäiseen tilaan. Kun peilisolujen informaatio välittyy kehoomme, resonoimme eli värähtelemme fyysisesti muiden mukana. Jopa hengitys, verenpaine ja sydämen lyöntitiheys voivat muuttua toisen ihmisen sisäisen tilan mukaan.

Psykiatrian professori Daniel Siegel kutsuu tätä aivojen myötävärähtelyverkostoksi, joka yhdistää ihmiset toisiinsa. Peilaaminen ja myötävärähtely tapahtuvat yleensä automaattisesti ja tiedostamattomasti, mutta kehotietoisuuden avulla voimme ottaa ne tietoiseen käyttöömme.

Tietoisuutemme toisen ihmisen mielentilasta riippuu siitä, kuinka hyvin tunnemme oman mielentilamme. Kun aistimme oman sisäisen tilamme ja kykenemme samanaikaisesti säilyttämään erillisyytemme sekä luomaan yhteyden toisiimme, aukeaa polku tietoiseen myötävärähtelyyn. Siitä on paljon iloa ja hyötyä toimivan vuorovaikutuksen luomisessa.

Kehotietoisuus auttaa suojautumaan tunnetartunnoilta

Tiedostamaton empaattinen samastuminen ja toisten ihmisten tunteiden kantaminen kuormittaa ja voi kuluttaa voimavarat loppuun. Kehotietoisuuden avulla voimme suojautua toisten tunnekuormilta. Oman kehon tuntemusten aistiminen vuorovaikutustilanteessa auttaa säilyttämään tarpeellisen erillisyyden tunteen.

Kehotietoisuuden on todettu olevan ratkaiseva tekijä esimerkiksi terapeuttien myötätuntouupumuksen ehkäisemisessä. Kun osaa tunnistaa oman kehonsa vireystilan, pystyy myös tietoisesti säätelemään sitä. Se auttaa pitämään oman ajattelun selkeänä haastavissa tilanteissa ja riski myötätuntouupumukseen, sijaistraumaan ja loppuun palamiseen pienenee.

Tässä kehollisen empatian säätelykeinoja, joita voit kokeilla vaativissa vuorovaikutustilanteissa:

  1. Maadoittuminen: Palauta hetkittäin huomiosi siihen, miten jalkapohjasi koskettavat maata ja/tai siihen, miten kehosi paino laskeutuu istuimelle. Istuminen tai seisominen tasapainoisessa asennossa, jossa molemmat jalat ovat tukevasti maata vasten, voi myös auttaa. Lihasjännitykset hellittävät, kun lasket enemmän painoa maan varaan.
  2. Tietoinen peilaus/peilauksen rikkominen: Tavoittaaksesi paremmin toisen ihmisen kokemuksen, voit lisätä empaattista samastumista jäljittelemällä hienovaraisesti tämän asentoa, liikkeitä, eleitä ja ilmeitä. Vastaavasti voit vähentää samastumista ja siihen liittyvää kuormitusta muuttamalla omaa asentoasi tai ilmettäsi eli rikkomalla peilauksen.
  3. Uloshengityksen pidentäminen: Jos huomaat kiihtyväsi, kohdista huomiosi uloshengitykseen ja anna sen tietoisesti jatkua pitempään (tai huokaise muutaman kerran ääneen, jos tilanne sallii). Pitkä uloshengitys on suora viesti autonomiselle hermostolle rauhoittua.
  4. Lihasten aktivointi: Joissakin tilanteissa voi olla hyödyllistä hetkellisesti jännittää tietoisesti tiettyjä lihaksia. Esimerkiksi jalkapohjien painaminen kohti lattiaa, käsivarsien jännittäminen painamalla käsiä vastakkain tai syvien vatsalihasten ja lantionpohjan aktivoiminen voi auttaa asettamaan rajoja ja säilyttämään kirkkaan ajattelun stressaavassa tilanteessa.

Kehotietoisuus on kokemuksellinen, sanaton ilmiö. Avain kehotietoisuuden ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen on sen säännöllinen harjoittaminen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti pysähtymistä kehon aistimusten kuunteluun – näin opit tunnistamaan oman kehosi reaktioita ja löytämään sinulle toimivimmat keinot niiden säätelemiseen.

Kehotietoisuutta voi harjoittaa niin istuen, seisten, maaten kuin hitaasti liikkuen. Ohjatuista harjoituksista saa tukea, inspiraatiota ja konkreettisia vinkkejä omaan harjoitteluun. Harjoittelemisen myötä yhteys kehoon on helpompi löytää myös arjen tilanteissa.

Haluaisitko oppia vahvistamaan kehotietoisuuttasi ja hyödyntämään sitä johtamisessa? Tutustu Läsnäolevan johtamisen valmennusohjelmaan!

Lähteitä:

  • Rothschild, B. & Rand, M.: Apua auttajalle. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Traumaterapiakeskus 2010.
  • Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M., Mäkelä, J.: Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. PS-kustannus 2015.
  • Siegel, Daniel: Mindsight. Muutoksen tiede. Basam Books 2016.

Kuva: Photo by hash whole.studios on Unsplash

Please follow and like us:
Scroll to top