fbpx

Nolla vinkkiä etätyöpäivään – miksi hyvät neuvot harvoin toimivat?

Tämä teksti lähti liikkeelle siitä, kun ajattelin, että pitäisi kirjoittaa blogi kehittämästäni etätyöretriittikonseptista. Etätyöretriitti on hyvinvointivalmennuksen ja tuotteliaan työpäivän yhdistelmä, jossa opitaan uudenlainen tapa tehdä työtä: viisaasti ja lempeästi itseä johtaen, riittävästä palautumisesta huolehtien.

Joka puolella neuvotaan, että blogissa kannattaa tuoda asiantuntemustaan esille jakamalla ihmisille vinkkejä, koska vinkkilistoja ihmiset klikkaavat ja lukevat mielellään. Tiedätte varmasti nuo otsikot: “3 hyvää vinkkiä ajanhallintaan”, “Asiantuntijan 5 neuvoa parempaan uneen”, “6+1 parasta vinkkiä painonhallintaan”.

Jostakin syystä numeroidut vinkit tosiaan herättävät uteliaisuuden. Itsekin huomaan usein klikkailevani niitä ihan vain tarkistaakseni, olisiko joku keksinyt jotain uutta ja mullistavaa. 

Olen myös välillä kokeillut pukea blogitekstejäni vinkkimuotoon. Ja onhan siinä se itu, että silloin joutuu miettimään asiansa vastaanottajan näkökulmasta: mikä tässä omassa innostuksen aiheessa oikeastaan on sellaista, joka muita ihmisiä saattaisi hyödyttää ja ilahduttaa?

En kuitenkaan haluaisi antaa kenellekään yhtään vinkkiä etätyöhöhön, hyvinvointiin tai itsensä johtamiseen. En usko vinkkien antamiseen.

Miksi hyvä vinkit eivät toimi?

Claes Andersson perustelee hänestä kirjoitetussa elämäkerrassa Utelias mieli, miksei terapeutti saa antaa neuvoja potilaalleen: ”Jos sanoo jotain, minkä potilas kykenisi vastaanottamaan neuvona, voi olla varma, että hän olisi keksinyt sen itsekin. Ennenaikainen neuvo taas herättää vain vastustusta ja aggressioita.”

Kun aloitin kouluttautumisen ratkaisukeskeiseksi työnohjaajaksi, yksi ensimmäisiä harjoituksia koulutuksessamme oli sellainen, jossa pienessä ryhmässä jokainen kertoi vuorotellen jostakin pulmallisesta asiasta omassa elämässään. Toisten tehtävä oli kuunnella ja esittää avoimia kysymyksiä. 

Avoimet kysymykset ovat sellaisia, joihin ei voi vastata kyllä tai ei. Ne alkavat esimerkiksi sanoilla “mitä”, “millainen” tai “miten”. Tähän tapaan: Millaista muutosta toivoisit tähän asiaan? Mitä olet tähän mennessä koittanut tehdä? Mitä pitäisi tapahtua, että tilanteesi olisi helpottunut? Oleellista on myös se, että avoimet kysymykset eivät sisällä ratkaisuehdotusta. Ei siis kysytä esimerkiksi: “Oletko jo tehnyt niin tai näin?”

Muistan, kuinka kömpelöltä se tuntui. Oli uskomattoman vaikeaa oppia pitäytymään pelkissä avoimissa kysymyksissä. Kiusaus vähintäänkin ehdotusten tekemiseen on usein edelleenkin kova. Niin syvään juurtunut meihin on tapa vastata toisen ihmisen kertomaan antamalla hänelle neuvoja, vaikka vain ehdotusten muodossa.

Neuvoja annetaan tietysti täysin vilpittömässä, hyvässä tarkoituksessa. Minunkin oli aluksi vaikea hyväksyä ajatusta, että se on itse asiassa tarpeetonta. Kun olen tutkiskellut omia kokemuksiani, olen kuitenkin oppinut huomaamaan, että hyvillä vinkeillä saattaa pahimmillaan olla juuri päinvastainen vaikutus kuin niiden antaja toivoo. 

Toisen neuvoja ja ehdotuksia kuunnellessa saattaa nimittäin mieleen hiipiä vaikkapa tällainen ajatus: “Olenpa hölmö, kun en tuotakaan ole itse tullut ajatelleeksi tai osannut toteuttaa.” Samasta syystä neuvot usein otetaan vastaan kohteliaasti nyökkäillen – emme halua paljastaa toiselle omaa avuttomuuttamme, vaikka neuvot eivät tuntuisi lainkaan osuvilta.

Tilanne on tietenkin eri, jos joku nimenomaan pyytää sinulta neuvoa tai haluaa kuulla ajatuksiasi omasta tilanteestaan. Joka tapauksessa kannattaa aina tarkistaa, mitä ihminen, joka kertoo sinulle ongelmastaan, oikeastaan keskustelulta toivoo (siinäpä hyvä neuvo!)

Oivalluksen voima

Avointen kysymysten voima piilee siinä, että ne auttavat ihmistä löytämään itse omat neuvonsa ja ratkaisunsa. Tähän perustuu työnohjauksen ja coachingin vaikuttavuus.

Omat oivallukset ovat monin verroin vaikuttavampia kuin muualta kuullut tai luetut vinkit. Oivaltaminen itsessään tuottaa voimakasta mielihyvää – niinpä itse keksitty vastaus jää mieleen ja vaikuttaa toimintaan huomattavasti ulkopuolelta saatua ehdotusta vahvemmin.

Itse luotu ratkaisu on tietenkin myös se kaikkein toimivin ja sopivin neuvo itsellemme. Lisäksi omien vastausten ja toimintatapojen löytäminen vahvistaa pystyvyyden tunnetta: uskoa siihen, että selviän tästä ja onnistun jatkossakin ratkomaan pulmatilanteita.

Monenlaisia – fiksuja ja täysin käyttökelpoisia – etätyövinkkejä satelee nyt asiantuntijoilta somessa ja lehtien palstoilla. Uskon, että niillä on paikkansa virikkeenä jokaisen omien ratkaisujen etsimisessä.

Voisin helposti kirjoittaa etätyövinkkilistan minäkin. Olen kuitenkin halunnut luoda jotakin erilaista.

Etätyöretriitti eroaa perinteisestä työhyvinvointivalmennuksesta tai -koulutuksesta siten, että päivän aikana osallistujat keskittyvät omien töiden tekemiseen, ei asiantuntijavinkkien kuunteluun. Näin hyvät työskentelytavat eivät jää irralliseksi tiedoksi, vaan yhdistyvät suoraan omaan tekemiseen.

Olen iloinnut erityisen paljon tästä palautteesta, jonka eräs osallistuja antoi retriittipäivän jälkeen:

“Etätyöretriitissä sai itse kokea sen, miltä erilainen tapa tehdä töitä tuntuu. Se ei mene perille, jos vain lukee jostakin tai joku kertoo, että näin kannattaa toimia. Päivän aikana ja sen jälkeen tuli paljon oivalluksia omasta työstä, tavoitteista ja jaksamisen huoltamisesta.”

Juuri tämän kokemuksen haluan ihmisille etätyöretriitissä tarjota: mahdollisuuden pitkin työpäivää pysähtyä kuulostelemaan omaa olotilaa ja tutkimaan, mikä auttaa juuri minua purkamaan kuormitusta ja löytämään kosketuksen levollisuuteen.

Etätyöretriitti on kokemuksellinen tapa oppia uutta. Parhaat opit ja kantavimmat oivallukset syntyvät oman kokemuksen kautta.

“Lempeästi ja taitavasti kannateltu etätyöretriittipäivä tuntui omalle ylikuormittuneelle mielelle ja keholle melkeinpä lepopäivältä. Samalla työt kuitenkin etenivät jopa paremmin kuin yleensä. Päivän päätteeksi oli hämmentävää huomata, ettei olo ollut sumuinen ja uupunut, kuten työpäivän jälkeen usein on.”

Kenelle etätyöretriitti sopii?

  • Kaikille etätyötä tekeville, jotka voivat varata päivän itsenäiseen työskentelyyn: esimiehille, asiantuntijoille, tutkijoille, yrittäjille, assistenteille, opiskelijoille jne.
  • Tiimin tai työyhteisön yhteiseksi etätyöpäiväksi, jossa yhdistyvät yhteisöllisyys, työnteko ja hyvinvoinnista huolehtiminen.
  • Kaikille, jotka haluavat oppia parempia työtapoja ja saada työkaluja palautumiseen.
  • Väsymyksen ja uupumuksen kanssa kamppaileville antamaan tukea työpäivien tauottamiseen, hyvän työvireen ylläpitämiseen ja hommien aikaansaamiseen.
  • Parhaiten etätyöretriitti sopii itsenäiseen työskentelyyn, mutta tarvittaessa voit retriittipäivän aikana hoitaa myös sellaisia työtehtäviä, jotka vaativat vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Retriitin aikataulun avulla voit suunnitella palaverisi niin, että pystyt osallistumaan retriitin yhteisiin osuuksiin ja harjoituksiin.