Kehotietoisuus on metataito, jonka harjoittaminen auttaa vahvistamaan monia muita hyvinvoinnin, itsensä johtamisen ja toimivien ihmissuhteiden kannalta tarpeellisia taitoja ja ominaisuuksia.
Tässä blogitekstissä kerron, mitä kehotietoisuus tarkoittaa ja miten se auttaa stressin ja vireystilan säätelyssä.
Vireystilan säätelyä voisi kutsua todelliseksi supervoimaksi, sillä hermoston tila vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten havaitsemme maailman, mitä ajattelemme ja kuinka kykenemme valitsemaan toimintatapamme eri tilanteissa.
Mitä kehotietoisuus on?
Aloitetaan pienellä harjoituksella: Mitä sinussa tapahtuu juuri nyt?
Pysähdy hetkeksi ja hengitä ulos, vaikkapa suun kautta huokaisten. Anna huomion laskeutua uloshengityksen mukana päästä alas kehoosi, kohti jalkoja. Kuulostele hetki:
- Mitä tuntemuksia huomaat kehossasi?
- Minkälainen tunnetila sinulla on?
- Millaisia ajatuksia mielessäsi liikkuu?
Tätä on kehotietoisuus: olet tietoinen omasta kokemuksestasi kehollisena olentona. Kehotietoisuus on virittäytymistä tunnistamaan olemassaolomme kokemuksellinen ulottuvuus – se, mitä tapahtuu sanojen ja käsitteiden tuolla puolen.
Ihmisen keho ja mieli eivät ole toisistaan erillisiä, vaan yksi kokonaisuus, jota voi kutsua kehomieleksi. Filosofi Timo Klemolan malli kehomielestä erottaa toisistaan kaksi erilaista tietoisuuden tilaa: egotietoisuuden ja kehotietoisuuden.
Tavallisesti arjessa useimmat meistä ovat enemmän läsnä mielessään kuin kehossaan. Mielen tuottamat ajatukset siis hallitsevat tietoisuuttamme. Tätä Klemola kutsuu egotietoisuudeksi.
Harjoituksella voimme kuitenkin liu’uttaa huomion kehoon eli vahvistaa kehotietoisuuttamme. Kun teemme näin, saamme etäisyyttä mielen sisältöihin. Tämä “mekanismi” on kaiken tietoisuustaitojen ja läsnäolon harjoittamisen perusta.
Periaatteessa kehotietoisuuden harjoittaminen on hyvin yksinkertaista, mutta käytännössä ei usein kovinkaan helppoa. On monta syytä siihen, miksi yhteys kehoon voi olla heikko.
Kehon kuunteleminen on vähän kuin pitäisi perhosta kämmenellä. Mieli on nopea ja kärsimätön. Se sivuuttaa kehon viestit ennen kuin ne ovat edes ehtineet saavuttaa tietoisen tason.
Kyseessä on kuitenkin taito, joka vahvistuu harjoittelemalla. Harjoituksen tuloksena kehotietoinen ote voi tulla osaksi arkea.
Kehon kautta turvaan: stressin ja vireystilan säätely
Kun harjaannumme kuulostelemaan kehon tuntemuksia, voimme oppia tunnistamaan oman hermostollisen vireystilamme ja säätelemään sitä tietoisemmin. Näin pystymme vaikuttamaan siihen, miten reagoimme stressiin ja suhtaudumme elämässä eteen tuleviin asioihin.
Polyvagaalinen teoria tarjoaa hyödyllisen jäsennyksen tämän ilmiön ymmärtämiseen.
Ihmisen säätelyhermosto skannaa jatkuvasti sekä ulkoista ympäristöämme että sisäistä olotilaamme. Hermoston tarkoitus on pitää meidät turvassa.
Havaitsemiensa turvan ja vaaran merkkien perusteella hermosto joko asettuu levolliseen tilaan, ylivirittyy taistele tai pakene -reaktioon tai lamaantuu alivireyteen. Tällainen hermostollinen skannaus ja virittyminen on meissä koko ajan käynnissä, vaikka emme yleensä ole siitä tietoisia.
Koska olemme sosiaalisia olentoja – kuin laumaeläimiä – on voimakkain vaikutus vireystilaamme yleensä muilla ihmisillä, joiden seurassa olemme. Vireystilat siis “tarttuvat” ja välittyvät tiedostamattomalla tasolla ihmisestä toiseen. Ilmiötä voidaan kutsua keholliseksi empatiaksi.
Toisten ihmisten lisäksi vireystilaamme vaikuttavat monet muut sisäiset ja ulkoiset tekijät: omat ajatukset, tunteet, erilaiset kehon tuntemukset, terveydentila ja se, miten perustarpeemme ovat tyydyttyneet, sekä äänet, valot, hajut ja muut ympäristön aistiärsykkeet.
Kaikki nämä voivat sisältää potentiaalisia stressitekijöitä eli ärsykkeitä, jotka hermostomme tulkitsee uhkaksi.
Kokemamme turvallisuuden tunne ratkaisee, miten hermostomme reagoi havaitsemiinsa ärsykkeisiin:
- Kun meillä on riittävä kokemus turvasta (joko sisäistetty turvan tunne tai tilanteessa olevien muiden ihmisten kautta välittyvä), virittäydymme sosiaaliseen liittymiseen toisten kanssa. Tällöin elimistö on lepää ja sulattele -tilassa, ja tarvittaessa pystymme pyytämään apua, tukea ja lohtua lähellämme olevilta ihmisiltä. Olo on tyynen rento ja keskittynyt tai mukavan vireä.
Tässä tilassa olemme niin sanotussa sietoikkunassa, jossa pystymme käsittelemään stressaavia asioita, nauttimaan haasteista ja löytämään niihin luovia ratkaisuja sekä toimimaan rakentavassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. - Jos emme koe saavamme apua muilta, elimistö turvautuu alkukantaisempaan selviytymistapaan: käynnistyy taistele tai pakene -reaktio. Sympaattinen hermosto aktivoituu ja tehostaa lihasten, sydämen ja keuhkojen toimintaa. Kyseessä on ylivireystila, jossa näkökenttämme ja ajattelumme kaventuvat ja kyky sosiaaliseen vuorovaikutukseen heikkenee.
- Jos koemme, ettei taisteleminen eikä pakeneminen onnistu, elimistö yrittää pitää meidät hengissä kuluttamalla mahdollisimman vähän energiaa. Silloin on vuorossa jähmettyminen, joka ääritilanteessa johtaa lamaantumiseen ja toimintakyvyn menettämiseen. Arkisemmassa tilanteessa tämä hermoston reaktio ilmenee alivireytenä, joka voi näkyä esimerkiksi toivottomuutena ja vetäytymisenä vuorovaikutuksesta.
Nämä hermoston reaktiot näkyvät puhtaimmillaan silloin, kun kohtaamme jonkin erityisen järkyttävän ulkoisen uhkan.
Hermoston vaaratutka on kuitenkin käynnissä koko ajan, ja se reagoi hienovaraisemmalla tasolla kulloiseenkin sisäiseen ja ulkoiseen tilaamme, vaikka kyse ei olekaan hengenvaarasta.
Luultavasti itse kukin meistä käy päivittäin useita kertoja kaikissa eri vireystilassa. Jokin ajatus, vuorovaikutustilanne tai esimerkiksi kiireen tunne voi käynnistää taistele tai pakene -reaktion tai saada meidät romahtamaan alivireyteen.
Reagointitapamme ovat yksilöllisiä, ja niihin vaikuttavat myös aiemmat kokemuksemme. Esimerkiksi traumaattinen kokemus saattaa johtaa sietoikkunan kapenemiseen. Tällöin hermosto voi suhteellisen pienestäkin ärsykkeestä joutua yli- tai alivireyden tilaan.
Kehotietoisuuden lisääntyessä voimme oppia lukemaan itsessämme erilaisia merkkejä hermoston virittymisestä.
Kun opimme tunnistamaan, miltä levollinen olotila tuntuu omassa kehomielen kokemuksessamme, voimme myös opetella käyttämään keinoja, jotka auttavat vahvistamaan sitä. Avainasemassa on turvan tunteen vahvistaminen.
Mitä useammin palautamme kehomielemme sietoikkunaan ja autamme itseämme pysymään siellä, sitä vahvemmaksi tämä taito meissä kehittyy.
Harjoittelun avulla sietoikkuna siis laajenee, ja sen myötä stressinsäätelykyky kasvaa. Stressaavissa tilanteissa pystymme paremmin säilyttämään kosketuksen levolliseen olotilaan itsessämme, pysymään toimintakykyisinä ja ajattelemaan luovasti.
Kokeile ohjaamaani Mind-Body Bridging -harjoitusta (video 13 min), niin huomaat, miten kehotietoisuus vaikuttaa ajatteluusi. Harjoitus sopii minkä tahansa stressaavan asian tai tilanteen käsittelyyn. Tarvitset harjoituksen tekemiseen kynän ja tyhjän A4-arkin.
Keinoja vireystilan säätelyyn
Fysiologinen taso
Hermoston rauhoittumista ohjaa vagushermo, jonka toimintaan voi vaikuttaa rauhoittamalla hengitystä ja monilla muilla kehollisilla tavoilla. Tällä videolla esittelen 7 erilaista kehollista harjoitusta, joita voit kokeilla arjessa, kun huomaat olevasi ylivireystilassa. Hyviä keinoja ovat myös esimerkiksi lemmikin silittäminen, luonnossa oleskelu (myös luontokuvan katsominen), kylmä vesi tai mieluisan musiikin kuuntelu.
Alivireystilaan joutuessamme taas tarvitsemme lihasten aktivointia, liikettä ja toimintaa. Tämä on tärkeä erottaa ylivireystilasta, jossa on tyypillistä ikään kuin juuttua toimimaan pakonomaisesti, vaikka elimistömme itse asiassa kaipaisi rauhoittumista.
Psykologinen taso
Voimme vahvistaa sisäisen turvan kokemusta esimerkiksi harjoittelemalla hyväksyvää läsnäoloa, itsemyötätuntoa ja virittäytymistä positiivisiin tunteisiin, kuten kiitollisuuteen ja iloon. Tunteilla ja mielikuvilla on voimakas yhteys hermoston toimintaan.
Sosiaalinen taso
Kaikkein paras keino yli- tai alivirittyneen hermoston vakauttamiseen on useimmiten toisen, levollisessa tilassa olevan ihmisen läsnäolo. Ilmeillä ja äänensävyillä on iso vaikutus siihen, mihin tilaan hermostomme asettuu. Erityisen voimakkaasti meihin vaikuttaa turvallinen, rauhoittava kosketus.
Samoin voimme omaa vireystilaa säätelemällä auttaa muita levollisempaan läsnäoloon. Tätä kutsutaan yhteissäätelyksi, jota voimme opetella tietoisesti hyödyntämään.
Koska stressi ja vireystilan säätely ovat sosiaalisia ilmiöitä, olisi esimerkiksi työpaikalla hyödyllistä olla yhteistä ymmärrystä hermoston toiminnasta ja vireystiloista. Näin säätely ei jää vain jokaisen omaksi tehtäväksi, vaan yhdessä voidaan luoda sellaisia puitteita ja käytäntöjä, jotka auttavat siinä.
Ohjausta kehotietoisuuden vahvistamiseen
- Hiljaiset retriitit ovat hitaan joogan ja kehoyhteyden vahvistamisen viikonlopputapahtumia. Ohjaamani joogan punainen lanka on kehon luonnollisen liikkeen herättely ja kehossa olemisen taidon vahvistaminen. Kokeile ilmainen maistiainen ohjauksestani: Mind-Body Bridging -harjoitus.
- Kehotietoisuuden koulutus tai valmennus on tiimeille ja kohtaamistyön ammattilaisille räätälöitävä kokonaisuus, jossa saatte sopivassa suhteessa käytännön työkaluja että teoriataustaa kehotietoisuuden hyödyntämiseen työhyvinvoinnin ja asiakastyön tukena.
- Työnohjauksen otteeni yhdistää kehotietoisuuden ja ratkaisukeskeisyyden. Henkilökohtaisessa työnohjauksessa pääset tarkastelemaan työhösi liittyviä kysymyksiä, kirkastat tavoitteitasi sekä löydät uusia näkökulmia ja toimintatapoja haastaviin tilanteisiin.
Lähteitä
Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M., Mäkelä, J.: Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. PS-kustannus 2015.
Siegel, D.: Mindsight. Muutoksen tiede. Basam Books 2016.
Van der Kolk, B.: Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Basam Books 2017.
